Ihana paikka

Tänä viikonloppuna Helsingissä aukesi viehättävä paikka, Teurastamo. Sörnäisten Tukkutorin alueella sijaitsevan Teurastamon tilat kehittyvät ja täyttyvät pikkuhiljaa. Sinne on tulossa lähi- ja luomuruokamyymälöitä, ravintoloita sekä erilaisia ruokaan liittyviä ja muitakin tapahtumia. Teurastamon aluetta kehitetään yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa ja se elävöittää kaupunkikulttuuria kivasti.

Tänään Kellohallissa oli Keittiökirpputori, jossa myytävänä oli mm. itse tehtyjä leivonnaisia ja keksejä, leipää, hilloja, mehuja, kauniita keittiöpyyhkeitä, esiliinoja ja astioita.

Pihalla ihailin kaupunkiviljelijöiden istutuksia

Kellohallissa on nyt ravintola ja tapahtumatila, joissa on joulukuuhun asti ruoka- ja muotoilutapahtumia Desingpääkaupunkivuoteen liittyen.

Kotiin ostin saaristolaisleipää, härkäpapuja ja 

pieniä porkkanan muotoisia keksejä lasipurkissa. 

Seuraava Keittiökirpputori järjestetään 23.9. Suosittelen.

Kevät, kesä, syksy

Illat jo pimenee mutta päivät on olleet onneksi ihanan aurinkoisia. Juuri tällaisista koen kerääväni energiaa tulevaan pimenevään kauteen. Viime kuukausiin on mahtunut paljon ihania hetkiä ja tapahtumia. On vietetty monenmoisia päättäjäisiä, kaverisynttäreitä, sukulaissynttäreitä, mökkeilyä, matkailua, kyläilyjä, koulujen ja uusien sekä vanhojen harrastusten aloituksia.

Perheemme totuttelee uuteen arkeen, sillä mies on ollut kotikaupungissa töissä viimeksi noin kahdeksan vuotta sitten. Ei mene kaikki niinkuin voisi kuvitella mutta yritetään selvitä. Välillä kyllä tuntuu siltä, että sisälläni taas kuohuu kovasti. Miksi sitä ei vain voisi olla tyytyväinen siihen mitä tässä ja nyt on. 

Pääsiäisajan pohdintaa

Kovin ovat ristiriitaiset tunteet taas vaihteeksi. Kaiken pitäisi olla tosi hyvin mutta silti mieltä painaa ja olo on haikea. Ehkä se on niin, että kun on enemmän aikaa niin rupean miettimään mitä kaikkea muuta hyvää elämääni haluan. Nyt pohdin siis henkistä hyvinvointiani.

Tällä hetkellä elämässäni kohtaan omasta mielestäni liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä. Tämä on tietysti vain minun tulkinta ja monen mielestä en varmaankaan saisi tässä tilanteessa näin kokea. Henkisistä hyvinvoinnin asioista on jotenkin kovin vaikea puhua kun jokainen tuntee ja käsittää asiat omalla tavallaan. Miten tosiaan selitän vastapuolelle hänen käytöksensä olevan välinpitämätöntä minua kohtaan jos hän ei itse tunne niin tekevänsä? Mikä on se välinpitämättömän tai itsekkään käytöksen taso milloin minulla on oikeus vaatia toisen käytöksen muuttumista, vai onko edes sellaista oikeutta koskaan? Pitäisikö sittenkin olla tyytyväisempi ja vaatia vähemmän?

Voihan myös olla, että kaipaan muutosta elämääni ja haluaisin käydä siitä syvällisiä keskusteluja. Nyt kun koen keskusteluista olevan vajetta, tulkitsenkin toisen käytöksen välinpitämättömäksi. Mutta miten aloittaa keskustelu tällaisista pohdinnoista jos toinen on aivan tyytyväinen elämäänsä? Kukin meistä saa elämäänsä iloa ja onnea erilaisista asioista, eikä ne onnellisuuden lähteet voi tietenkään aina olla samat sen läheisen kanssa. Väistämättä tulee kuitenkin surullinen olo kun huomaa, että mielenkiinnon kohteet läheisen kanssa alkavat olla ihan erilaiset.

Lukulasit auttoi

Huojentava tulos tuli ja vihdoinkin pääsin viimeisen tentin läpi. On niin helpottunut olo. Iso työ on vielä gradun kanssa edessä mutta onneksi aihe on mielenkiintoinen. Jotenkin tuntuu, että opinnot sittenkin lähenevät loppuaan.

Pienet lumilautailijat

Poikamme innostui lumilautailusta viime talvena eikä ole sen jälkeen suksilla enää laskenut. Tänä hiihtolomana myös molemmat tytöt innostuivat laudasta enemmän kuin suksista. Lumilautailun tulo elämäämme on aiheuttanut minussa aikamoisen tunneryöpyn. 

Veljeni menehtyi kyseisen lajin parissa, joten olen joutunut käsittelemään tunteitani paljon. Aluksi vastustin lautailua. Nähdessäni kaikkien kolmen aidon innostuksen ja pitkäjännitteisen harjoittelun, tajusin, että veljeni olisi oikein onnellinen nähdessäni lapseni rinteessä lautojen kanssa. 

Siirto

Nyt näkyy valoa meidän arkirumbaputken päässä. On mustaa valkoisella, että miehen työpaikka siirtyy kotikaupunkiin. Se tulee mahdollistamaan meidän elämisen hiukkasen enemmän arvojemme mukaisesti eli keskittyen perheeseen, läheisiin ja asioihin ihan ajan kanssa. Olemme onnekkaita.

Suorittamista

Miten taas tuntuukin siltä, että näitä päiviä vain suorittaa. Aamulla kun herää, tietää jo valmiiksi päivän ohjelman. Itse asiassa koko viikon ohjelman. Tuntuu, että koko ajan on aamu ja alkava päivä on hoidettava suunnitelmien mukaisesti, jotta ehtii kaiken. Lupaan itselleni, että kun uusintatentti on ohi, keskityn päiviin enkä vain niiden kunnialla läpi suorittamiseen.

Viikonloppuna ehdin piipahtaa mökillä. Kyllä oli kaunista. 

Hyvä mieli - kaunis päivä

Miten kaikki näyttääkin kauniimmalta kun on hyvä mieli. Tällaisista päivistä saan voimaa ja uskoa itseeni. Sain tänään hyväksynnän graduni aiheeseen ja nyt musta tosiaan tuntuu, että asiat etenevät. Vaikkakin hitaasti. Pääsen tekemään tutkimusta aiheesta joka on itselleni mielenkiintoinen ja tärkeä. Vielä on paljon mietittävää ja hahmoteltavaa ennenkuin pääsee kunnolla alkuun. Keventää kuitenkin oloa kun tietää mihin keskittyy. Kyllä se tästä.

Synttärini lähestyvät ja minua muistettiin tänään kukilla ja kakulla. 

Se lämmitti mieltä ja teki päivästä vielä entistä paremman. 

Hääpäivä

Vuosi sitten häistämme tuli kuluneeksi 10 vuotta. 

Juhlistimme hääpäivää viettämällä viikon New Yorkissa. 

Se viikko oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta jolloin olen ollut lapsista kerralla niin pitkään erossa. Ikävä oli kova mutta se kannatti kärsiä. Matkasta jäi paljon hyviä muistoja, jotka auttavat synkkinä hetkinä. 

Sen verran kaukana olimme kotoa, että pääsimme helposti lomatunnelmaan ja näimme taas toisemme muunakin kuin

 äitinä ja isänä. 

Vuosi sitten elimme muutenkin muutosten aikaa. Tiesimme, että matkan jälkeen miehen on aloitettava työt toisessa kaupungissa. Minä taas sain tiedon juuri ennen matkaa, että pääsen nykyiseen työpaikkaani. Nyt meillä on taas hieman jännitettävää, lähiviikkoina selviää komennetaanko mieheni takaisin kotikaupunkiin. 

Kunpa komennettaisiin.

Tsemppi päälle

Olen sittenkin muuttanut mieleni pieleen menneen tentin korvaamisesta. Nyt kun asiat on vielä jotenkin muistissa, yritän ehtiä lukea sen verran, että voisin mennä seuraavaan uusintaan. Olen jo jonkin verran lukenut, eikä se nyt ihan toivottomalta tunnu. Olisi niin mahtavaa saada tentti pian läpi ja sen jälkeen keskittyä "vain" graduun. Yritän nyt kovasti motivoida itseäni jaksamaan lukemista. Ainakin mulla on uudet ja elämäni ensimmäiset lukulasit, joten pitäisi lukemisen olla sen suhteen helppoa. Mieskin on paljon "kakkoskodissaan", joten lasten nukkumaanmenon jälkeen mullahan on vain aikaa. Kunhan en avaa televisiota. Enkä tietokonetta.

Huono omatunto

Aamu alkoi hyvillä mielin. Lapset heräsivät pirteänä ja kaikki ehtivät ajoissa minne pitikin. Mies joutuu olemaan tällä viikolla enemmän poissa kotoa kuin normaalisti, joten arjen pyörityksessä on mulla vastaavasti enemmän haastetta. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti. Tietty jumissa olevat opiskelut painaa kuten kaikki muutkin tekemättömät ja keskeneräiset asiat.

Ulkona oli tosi kaunista mutta erittäin kylmä. Päivä meni hyvin, lasten harrastukset saatiin hoidettua ja kotiin tultiin melko ajoissa. Kotona mulla sitten pimahti. Pienestä se taas lähti, esikoinen sai aikaan riitaa keskimmäisen kanssa ja en vain jaksanut. Huusin aivan liian rumasti ja kovaa. Aiheesta kyllä huusin mutta olisi mun aikuisena pitänyt hoitaa asia siistimmin. Nämä yksinvastuupäivät alkaa jo käydä voimille, sillä meidän elämässä on tällä hetkellä liikaa asioita. Paljosta on luovuttu mutta tietty juuri niistä mitkä antaisivat pidemmän päälle voimia. Vaikea on kuitenkin tinkiä lasten jutuista ja siksi tunnollisina hoidamme ne.

Pimahtaminen aiheutti tietysti hirveän huonon omatunnon. Olisi pitänyt hillitä itseä edes puolet siitä. Pahalta tuntuu, että lapset joutuivat sellaisen kohteeksi. Nuo kolme ovat kuitenkin pieniä vielä ja kaikista rakkainta elämässäni.

Kaunista

Silmiini osui tänään erittäin kaunis luonnon oma taideteos. 

Sitä oli pysähdyttävä ihailemaan.

Voihan p...

En sitten päässyt siitä viimeisestä tentistä läpi. Eli pitää ruveta jankkaamaan niitä kirjoja uudestaan ja hieman huolellisemmin. En kuitenkaan aio mennä seuraavaan uusintaan vaan palaan asiaan vasta syksyllä. Opintoni ovat junnanneet viimeaikoina hieman paikallaan, joten seuraavaksi edistän niitä keskittymällä graduun. Motivaationi riittää nyt siihen ja ulkona lisääntyvästä valosta saan toivottavasti lisää energiaa. 

Onneksi olin sopinut ystäväni kanssa dinnerille menosta juuri samalle illalle kun masentava tenttitulos tuli. Hyvä ystävä ja ruoka piristää aina.

Alkuruuaksi valitsin maa-artisokkakeittoa. Todella hyvää.

Ulkoilu pikkupakkasessa, auringon pilkistäminen ja tuttujen kanssa juttelu pulkkamäen reunalla, piristää myös kovasti.

Lasten suureksi iloksi olemme ottaneet viikkorahan käyttöön. Aiemmin emme kokeneet sitä tarpeelliseksi mutta mietimme, että nyt tässä perheessä on tultava muutos tiettyihin asioihin ja viikkoraha voisi sopia muutoksen edistämisessä. Jokaisella on ikään suhteutettu viikkoraha ja tehtävät. Ne ei tosiaankaan ole mitään vaativia ja useilla samat tehtävät varmaan kuuluvat lasten tehtäväksi ihan itsestään selvänä. Me ei vaan olla oltu tarpeeksi jämäköitä ja ollaan miehen kanssa vaadittu lapsilta liian vähän. Oli niin paljon helpompi tehdä kotityöt itse kuin kolmen alle viisivuotiaan kanssa ja se jäi päälle. Mutta nyt muruset on jo niin isoja, että saavat osallistua kodin viihtyisänä pitämiseen. Uusi systeemi on kestänyt viikon ja loistavasti on mennyt. Jokaisen huone on pysynyt siistinä, sisä- ja ulkovaatteet on löytäneet oikeille paikoilleen, roskia on viety oma-aloitteisesti ja tottelevaisuudessakin ovat tsempanneet. Saa nähdä missä vaiheessa uutuuden viehätys laantuu mutta ainakin me osataan vanhempina nyt "vaatia" vähän enemmän.

Tänään muuten tuntui ulkona siltä, että pimeys on voitettu ja kevättä kohden mennään.