Aamu alkoi hyvillä mielin. Lapset heräsivät pirteänä ja kaikki ehtivät ajoissa minne pitikin. Mies joutuu olemaan tällä viikolla enemmän poissa kotoa kuin normaalisti, joten arjen pyörityksessä on mulla vastaavasti enemmän haastetta. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti. Tietty jumissa olevat opiskelut painaa kuten kaikki muutkin tekemättömät ja keskeneräiset asiat.
Ulkona oli tosi kaunista mutta erittäin kylmä. Päivä meni hyvin, lasten harrastukset saatiin hoidettua ja kotiin tultiin melko ajoissa. Kotona mulla sitten pimahti. Pienestä se taas lähti, esikoinen sai aikaan riitaa keskimmäisen kanssa ja en vain jaksanut. Huusin aivan liian rumasti ja kovaa. Aiheesta kyllä huusin mutta olisi mun aikuisena pitänyt hoitaa asia siistimmin. Nämä yksinvastuupäivät alkaa jo käydä voimille, sillä meidän elämässä on tällä hetkellä liikaa asioita. Paljosta on luovuttu mutta tietty juuri niistä mitkä antaisivat pidemmän päälle voimia. Vaikea on kuitenkin tinkiä lasten jutuista ja siksi tunnollisina hoidamme ne.
Pimahtaminen aiheutti tietysti hirveän huonon omatunnon. Olisi pitänyt hillitä itseä edes puolet siitä. Pahalta tuntuu, että lapset joutuivat sellaisen kohteeksi. Nuo kolme ovat kuitenkin pieniä vielä ja kaikista rakkainta elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti