Ihana paikka

Tänä viikonloppuna Helsingissä aukesi viehättävä paikka, Teurastamo. Sörnäisten Tukkutorin alueella sijaitsevan Teurastamon tilat kehittyvät ja täyttyvät pikkuhiljaa. Sinne on tulossa lähi- ja luomuruokamyymälöitä, ravintoloita sekä erilaisia ruokaan liittyviä ja muitakin tapahtumia. Teurastamon aluetta kehitetään yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa ja se elävöittää kaupunkikulttuuria kivasti.

Tänään Kellohallissa oli Keittiökirpputori, jossa myytävänä oli mm. itse tehtyjä leivonnaisia ja keksejä, leipää, hilloja, mehuja, kauniita keittiöpyyhkeitä, esiliinoja ja astioita.

Pihalla ihailin kaupunkiviljelijöiden istutuksia

Kellohallissa on nyt ravintola ja tapahtumatila, joissa on joulukuuhun asti ruoka- ja muotoilutapahtumia Desingpääkaupunkivuoteen liittyen.

Kotiin ostin saaristolaisleipää, härkäpapuja ja 

pieniä porkkanan muotoisia keksejä lasipurkissa. 

Seuraava Keittiökirpputori järjestetään 23.9. Suosittelen.

Kevät, kesä, syksy

Illat jo pimenee mutta päivät on olleet onneksi ihanan aurinkoisia. Juuri tällaisista koen kerääväni energiaa tulevaan pimenevään kauteen. Viime kuukausiin on mahtunut paljon ihania hetkiä ja tapahtumia. On vietetty monenmoisia päättäjäisiä, kaverisynttäreitä, sukulaissynttäreitä, mökkeilyä, matkailua, kyläilyjä, koulujen ja uusien sekä vanhojen harrastusten aloituksia.

Perheemme totuttelee uuteen arkeen, sillä mies on ollut kotikaupungissa töissä viimeksi noin kahdeksan vuotta sitten. Ei mene kaikki niinkuin voisi kuvitella mutta yritetään selvitä. Välillä kyllä tuntuu siltä, että sisälläni taas kuohuu kovasti. Miksi sitä ei vain voisi olla tyytyväinen siihen mitä tässä ja nyt on. 

Pääsiäisajan pohdintaa

Kovin ovat ristiriitaiset tunteet taas vaihteeksi. Kaiken pitäisi olla tosi hyvin mutta silti mieltä painaa ja olo on haikea. Ehkä se on niin, että kun on enemmän aikaa niin rupean miettimään mitä kaikkea muuta hyvää elämääni haluan. Nyt pohdin siis henkistä hyvinvointiani.

Tällä hetkellä elämässäni kohtaan omasta mielestäni liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä. Tämä on tietysti vain minun tulkinta ja monen mielestä en varmaankaan saisi tässä tilanteessa näin kokea. Henkisistä hyvinvoinnin asioista on jotenkin kovin vaikea puhua kun jokainen tuntee ja käsittää asiat omalla tavallaan. Miten tosiaan selitän vastapuolelle hänen käytöksensä olevan välinpitämätöntä minua kohtaan jos hän ei itse tunne niin tekevänsä? Mikä on se välinpitämättömän tai itsekkään käytöksen taso milloin minulla on oikeus vaatia toisen käytöksen muuttumista, vai onko edes sellaista oikeutta koskaan? Pitäisikö sittenkin olla tyytyväisempi ja vaatia vähemmän?

Voihan myös olla, että kaipaan muutosta elämääni ja haluaisin käydä siitä syvällisiä keskusteluja. Nyt kun koen keskusteluista olevan vajetta, tulkitsenkin toisen käytöksen välinpitämättömäksi. Mutta miten aloittaa keskustelu tällaisista pohdinnoista jos toinen on aivan tyytyväinen elämäänsä? Kukin meistä saa elämäänsä iloa ja onnea erilaisista asioista, eikä ne onnellisuuden lähteet voi tietenkään aina olla samat sen läheisen kanssa. Väistämättä tulee kuitenkin surullinen olo kun huomaa, että mielenkiinnon kohteet läheisen kanssa alkavat olla ihan erilaiset.

Lukulasit auttoi

Huojentava tulos tuli ja vihdoinkin pääsin viimeisen tentin läpi. On niin helpottunut olo. Iso työ on vielä gradun kanssa edessä mutta onneksi aihe on mielenkiintoinen. Jotenkin tuntuu, että opinnot sittenkin lähenevät loppuaan.

Pienet lumilautailijat

Poikamme innostui lumilautailusta viime talvena eikä ole sen jälkeen suksilla enää laskenut. Tänä hiihtolomana myös molemmat tytöt innostuivat laudasta enemmän kuin suksista. Lumilautailun tulo elämäämme on aiheuttanut minussa aikamoisen tunneryöpyn. 

Veljeni menehtyi kyseisen lajin parissa, joten olen joutunut käsittelemään tunteitani paljon. Aluksi vastustin lautailua. Nähdessäni kaikkien kolmen aidon innostuksen ja pitkäjännitteisen harjoittelun, tajusin, että veljeni olisi oikein onnellinen nähdessäni lapseni rinteessä lautojen kanssa. 

Siirto

Nyt näkyy valoa meidän arkirumbaputken päässä. On mustaa valkoisella, että miehen työpaikka siirtyy kotikaupunkiin. Se tulee mahdollistamaan meidän elämisen hiukkasen enemmän arvojemme mukaisesti eli keskittyen perheeseen, läheisiin ja asioihin ihan ajan kanssa. Olemme onnekkaita.

Suorittamista

Miten taas tuntuukin siltä, että näitä päiviä vain suorittaa. Aamulla kun herää, tietää jo valmiiksi päivän ohjelman. Itse asiassa koko viikon ohjelman. Tuntuu, että koko ajan on aamu ja alkava päivä on hoidettava suunnitelmien mukaisesti, jotta ehtii kaiken. Lupaan itselleni, että kun uusintatentti on ohi, keskityn päiviin enkä vain niiden kunnialla läpi suorittamiseen.

Viikonloppuna ehdin piipahtaa mökillä. Kyllä oli kaunista.