Kaunista

Silmiini osui tänään erittäin kaunis luonnon oma taideteos. 

Sitä oli pysähdyttävä ihailemaan.

Voihan p...

En sitten päässyt siitä viimeisestä tentistä läpi. Eli pitää ruveta jankkaamaan niitä kirjoja uudestaan ja hieman huolellisemmin. En kuitenkaan aio mennä seuraavaan uusintaan vaan palaan asiaan vasta syksyllä. Opintoni ovat junnanneet viimeaikoina hieman paikallaan, joten seuraavaksi edistän niitä keskittymällä graduun. Motivaationi riittää nyt siihen ja ulkona lisääntyvästä valosta saan toivottavasti lisää energiaa. 

Onneksi olin sopinut ystäväni kanssa dinnerille menosta juuri samalle illalle kun masentava tenttitulos tuli. Hyvä ystävä ja ruoka piristää aina.

Alkuruuaksi valitsin maa-artisokkakeittoa. Todella hyvää.

Ulkoilu pikkupakkasessa, auringon pilkistäminen ja tuttujen kanssa juttelu pulkkamäen reunalla, piristää myös kovasti.

Lasten suureksi iloksi olemme ottaneet viikkorahan käyttöön. Aiemmin emme kokeneet sitä tarpeelliseksi mutta mietimme, että nyt tässä perheessä on tultava muutos tiettyihin asioihin ja viikkoraha voisi sopia muutoksen edistämisessä. Jokaisella on ikään suhteutettu viikkoraha ja tehtävät. Ne ei tosiaankaan ole mitään vaativia ja useilla samat tehtävät varmaan kuuluvat lasten tehtäväksi ihan itsestään selvänä. Me ei vaan olla oltu tarpeeksi jämäköitä ja ollaan miehen kanssa vaadittu lapsilta liian vähän. Oli niin paljon helpompi tehdä kotityöt itse kuin kolmen alle viisivuotiaan kanssa ja se jäi päälle. Mutta nyt muruset on jo niin isoja, että saavat osallistua kodin viihtyisänä pitämiseen. Uusi systeemi on kestänyt viikon ja loistavasti on mennyt. Jokaisen huone on pysynyt siistinä, sisä- ja ulkovaatteet on löytäneet oikeille paikoilleen, roskia on viety oma-aloitteisesti ja tottelevaisuudessakin ovat tsempanneet. Saa nähdä missä vaiheessa uutuuden viehätys laantuu mutta ainakin me osataan vanhempina nyt "vaatia" vähän enemmän.

Tänään muuten tuntui ulkona siltä, että pimeys on voitettu ja kevättä kohden mennään. 

Kutomukset

Aina silloin tällöin tulee tunne, että on tarve kutoa. Yleensä se tunne tulee kun elämässä tapahtuu paljon ja on tarvetta purkaa mielen kaaosta. Kutominen jotenkin auttaa rauhoittumaan ja antaa aikaa jäsennellä asioita mielessä. 

Tällä kertaa kudoin pienimmälle säärystimet ja pojalle lapaset. Säärystimet on kudottu Novitan puro 100% villalangasta ja ne on tarkoitettu pienimmän luisteluharrastukseen, siksi niin pitkät. Poika toivoi itselleen sinisiä lapasia. Peukalollisia lapasia en ole koskaan kutonut mutta yritettävähän se oli. Purkasin yhdet pieneksi jääneet villasukat ja kudoin lapaset siitä. Tuntui hyvältä kun pystyi kierrättämään. Lapaset ei nyt kuitenkaan onnistuneet kovin hyvin, vaikka poika niistä olikin tyytyväinen. Yritän kutoa vielä toiset vähän paremmat. Keskimmäisen toiveena on pipo. Sen yritän aloittaa lähipäivinä tuosta samasta puro-langasta. 

Pikkuveli

Tasaisin väliajoin se iskee. Kova ikävä ja mietteet millainen olisit nyt, minkälaiset suhteet sinulla olisi lasteni kanssa, olisiko sinulla omia lapsia, minkälaiset välit meillä olisi keskenään näin aikuisena ja paljon erilaisia ajatuksia siitä mitä meillä jäi yhdessä kokematta. 

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 18 vuotta veljeni menehtymisestä. Edelleen suru ja ikävä on kova, eikä ne koskaan haihdu. Eikä tarvitsekkaan haihtua.

Loppuvuosi

Vauhdilla meni loppuvuosi. Kaiken "vapaa-aikani" keskityin tentin lukemiseen ja perhe tuki siinä kyllä älyttömän ahkerasti. Joulukuun puolessa välissä tentti oli ja meni. Tuloksia odottelen vielä. 

Joulun vietimme poikkeuksellisesti poissa kotoa ja aattona teimme kävelylenkin Tukholman vanhassakaupungissa. Ihastelimme Stenbeckin kuusta, kahvittelimme ja nautimme rauhallisesta tunnelmasta.

Vuoden vaihtumista juhlistimme ystäväperheen kotona, seitsemän lasta ja neljä aikuista. Ihanaa oli. Veimme mukanamme myöhästyneen synttärilahjan, joka mielestäni paketoitiin erittäin kauniisti Globe Hopessa.

Edellisen kirjoituksen päätin itseni tsemppaukseen, että saisin työpöydän siistittyä. Jes, nyt se on siisti. Ainakin hetken.